Joulun jälkeen Noshin verkkokaupassa oli ompelijaa miellyttävä kangas-ale. Pienellä kummipojallani on tammikuussa syntymäpäivä ja päätin tehdä hänelle luomupuuvillaisen unipuvun (kaava löytyy lehdestä ottobre 6/2015). Yksi lapsuuteni suosituimmista kirjoista oli Oiva Paloheimon Tirlittan. Tirlittan kulki unipuku päällään maailmalla, kun ukkonen oli hajoittanut hänen kotinsa ja lennättänyt perheenjäsenet erilleen toisistaan. Tirlittanilla ei ollut unihaalaria, mutta itse olen mieltynyt unihaalareihin juuri tuon Tirlittan-yhteyden myötä.
Tässä unihaalari hieman vanhemman lapsen päällä kokeiltavana. Ottobren ohjeessa on napitushalkio ja sen olen tehnyt aikaisempiin pukuihin. Nyt laitoin vetoketjun, mikä lapsen on helpompi avata ja sulkea. Tein vetoketjulle halkion. Helpompaa olisi ollut leikata etukappale keskeltä auki, mutta tällä kertaa näin.
Unohdin tilata kankaaseen sopivan resorin. Löysin kuitenkin kaapistani joskus Marimekosta ostettua resoria, joka sopi ihan hyvin tähän tarkoitukseen.
Tyttö halusi kirjoittaa oman kommentin: oli ihana puku.
Tilasin kangasta 116 senttiseen pukuun metrin. Mittasin tuon saamani kankaan ennen pesua. Sitä oli 110 senttiä. Loppupaloista sain vielä alushousut ja bokserit koossa 128cm. Se vaati kyllä vähän kekseliäisyyttä, kun kaikki palat piti kuvion takia leikata samaan suuntaan. Boksereita ommellessani aloin taas kerran haaveilemaan peitetikkikoneesta. Ehkä sen joskus vielä tulen hankkimaan.
Tytön alushousujen kuminauha on ostettu SPR:n Kontista (pussillinen 50 senttiä). Nyt olisi taas paikallisesta outletista saanut boksereita puoli-ilmaiseksi, mutta itse tykkään enemmän siitä, että vaatteilla on tarina ja ne on tehty rakkaudella.
