Virkattuja tumppuja

 Kodin kuvalehdessä oli virkattujen tumppujen ohje. Olen neulonut tumppuja ja sukkia, mutta en ollut koskaan virkannut tumppua. En ollut edes ajatellut, että tumputkin voisi virkata, ennen kuin siskontyttöni virkkasi sellaiset koulussa. Minäkin ajattelin kokeilla, kun lehdessä oli vielä linkki selkokieliseen ohjeeseen http://diyjenny.blogspot.fi/2016/01/tumput-virkaten-ohje.html. Ostin Prismasta baby wool -lankaa, mikä on 100 prosenttista merinovillaa. Ei pistele lainkaan herkkiä lapsiani, mutta lämmittää mukavasti. Poika pelaa Pòkemonia, joten hänelle tein nuo "älylapaset", mutta tyttö halusi ihan tavalliset.

Tein ensin tytölle tumput ja sitten itselleni ja pojalle ja sen jälkeen lankaa oli vielä senverran, että sain itselleni loppulangoista raidalliset tumput. Eli todella innostuin virkkaamisesta, mitä en ole vuosiin harrastanut. Virkkuutyö on kyllä tosi helppo kuljettaa mukana ja tehdä silloin tällöin muutama kiinteäsilmukka. En ollut tiennyt aikaisemmin, että virkkaamalla voi tehdä tuota joustinneuletta, mikä rannekkeeseen tuli. Sen oppiminen oli kyllä yksi parhaista yllätyksistä tämän ohjeen myötä. On ollut ilo huomata, että myös lapset tykkäävät pitää virkkaamiani tumppuja. Itselleni tein ensin älylapaset ja sitten nuo raidalliset, mitkä on ihan tavalliset. Esikoiselleni en enää alkanut villatumppuja tekemään, kun kevät oli jo niin pitkällä tai olisi pitänyt olla. Tapparan tähdätessä kohti finaali-pelejä huomasin kaupassa pehmeitä akryyli-lankoja tarjouksessa euron kerä. Ostin Tapparan väriset kerät ja pelit riitti sopivasti myös niiden valmiiksi  saamiseksi.      

Kännykkäpussukoita

Villajavillan instagram-tilillä oli kierrätysmateriaalista valmistettu kännykkäpussukka lapselle. Itsekin ajattelin kokeilla samantyyppistä pussukkaa. Kesällä kuljetaan paljon erilaisissa paikoissa, eikä nuo kouluikäiset enää liiku kokoajan vanhempiensa kanssa. Siksi heillä on hyvä olla kännykkä mukana. Kesävaatteissa ei aina taskuja ole, joten pussukka on hyvä vaihtoehto. Ensin ajattelin tehdä pussukan, mihin mahtuu vain kännykkä. Totesin kuitenkin, että pussukka on käytännöllisempi, jos sinne mahtuu myös rahapussi ja vaikkapa varavirtalähde. Lähes kaikki materiaalit löytyi kotoa. Ainoastaan hihnasoljet kävin ostamassa paikallisesta kangaskaupasta, Mammantuvasta. Sieltä tarttui mukaani myös pienet koriste-sydämet.

Villajavillan blogi http://villajavilla.blogspot.fi

Soljen avulla hihnan pituutta voi säätää.

 Toiseen pussukkaan laitoin vuoreksi vanhan repun vuorta. Olin jo aiemmin purkanut tuosta repusta vetoketjuja ja reppuhihnaa. Nyt otin siitä vuorikangasta ja näin pussukkaan tuli myös valmiit sisätaskut. Tälläinen pussukka on helppo tehdä, eikä vaadi ompelijan taitoja. Voit tehdä pussukan myös ilman vuorta ja taskuja. Itselläni ei ollut mitään ohjeita. Pallokuosinen pussukka on 15 senttiä leveä ja 19 senttiä korkea. Toinen pussukka on vähän kapeampi. 

"Nahkatakkeja"

Kevään tullen ajattelin tehdä tytölleni uuden kesätakin edellisen käytyä liian pieneksi. Takkikaavoja selatessani silmiini osui Biker-svetaritakin kaava (Ottobre 4/2016). Sain idean tehdä tuollaisen takin tekonahasta ja sitä ideaa kyllä monesti jälkikäteen kaduin. Kun isoveli kuuli, että pikkusisko saa "nahkatakin", hänkin vaati sellaista itselleen. Eihän se auttanut muu, kuin mennä Eurokankaaseen ostamaan nahkaa. Onneksi Isoon omenaan on tullut Eurokangas, siellä on helppo käydä. Tytölleni olisin halunnut aivan pinkin takin, mutta sellaista kangasta ei löytynyt edes tilattavista malleista. Täytyi siis tyytyä siihen, mitä löytyi. Ekalla kerralla ostin tikkauslankaa vain yhden rullan ja jouduin hakemaan sitä seuraavana päivänä lisää.

Tytön takin materiaali on vähän turhan jäykkää, mutta ostin sitä, mitä satuin saamaan. Heti ensimmäistä saumaa ommellessani ymmärsin miksi en ole vuosiin ommellut nahkaa. Koneeseen piti tehdä paljon erilaisia säätöjä, että ompeleminen yleensä edes onnistui. Tavallinen paininjalka ei kulje nahan päällä, joten välissä piti käyttää leivinpaperia. Viimeisenä ompelin kauluksen kiinni takkiin ja siinä vaiheessa sauma oli vain yksinkertaisesti liian paksu omalle ompelukoneelleni. Kauluksen sisäpuoli ei siedä lähempää tarkastelua.

Nahkaan ei paljon nuppineuloja käytetä, mutta olihan se liikuttavaa, kun sain omalta ekaluokkalaiseltani nuppineulatyynyn äitienpäivälhjaksi, että voin tehdä isoveljelle nahkatakin!

Nyt olen lunastanut lupaukseni ja tehnyt nahkatakit. Kaava on mielestäni aika kiva ja esikoiselleni ajattelinkin tehdä takin samalla kaavalla, mutta jostain ihan oikeasta kankaasta..

Muistoja Mummista, Alina-mekko

Pappilan puutarhassa Mummin kanssa.

Oma isoäitini oli syntynyt vuonna 1900. Mummi oli taitava käsityö-ihminen ja hän ompeli paljon. Mummi ompeli vaatteita ja teki vanhoista vaatteista uusia. Meille lapsenlapsilleen hän ompeli myös pussilakanoita. Hiihtolomalla olin vanhempieni luona ja äitini oli heittämässä vanhoja pussilakanoita lumppukeräykseen. Tuossa kassissa oli Mummini ompelema pussilakana, jonka hän oli tehnyt isosiskolleni ehkä juuri 1970/1980-lukujen taitteessa. Pussilakana oli lämmittänyt vuosia siskoani ja se oli aivan ihanan pehmeäksi kulunut. Paikoitellen kangas oli revennytkin. Minulla oli juuri kirjastosta lainassa Mekkotehdas-kirja ja päätin jatkaa pussilakanan elämää pehmeänä kesämekkona. En tiedä saako yhdestäkään kangaskaupasta noin ihanan pehmeää kangasta. Tein pussilakanasta tyttärelleni Mekkotehtaan Alina-mekon.

 Yläosaan laitoin tukikankaan, jotta kangas pysyy ehjänä. Olkaimista tuli tosi tukevat tukikankaan avulla. Takakappaleen kuminauhat jäivät hieman liian tiukoiksi, niitä pitää ehkä vähän löysentää. Helman ja helmaröyhelön yhdistävän sauman päälle löytyi vielä vanhaa koristenauhaa. Oma neiti ei kauheasti mekoista tykkää, kun kärrynpyöriä ei oikein voi tehdä mekko päällä. Jospa tämä mekko pääsisi kuitenkin kesän aikana käyttöön.

y

Mummin kanssa Sahalahden pappilassa 1983. 

Bombereita ja vetoketjun lyhennystä

Aika moni ompelua harrastava on tehnyt viime aikoina bombereita. Maaliskuun Suuri käsityölehdessä oli ohje vauvasta nuorten kokoon asti. Itsekin sain Famolta tuon lehden ja halusin kokeilla kaavaa sellaisesta kankaasta, mitä kotoa sattui löytymään. Tein ensin tytölle tuon

pallokankaisen koossa 128cm. Kangas on ostettu Tampereelta Poppanavakasta. Minulla on paljon vetoketjuja, mutta harvoin löytyy sopivaa. Tytön bomberiin ostin Eurokankaasta vetoketjun. Kerroin myyjälle, että tarvitsen mustan 45 senttisen takkiketjun. Hän otti sen minulle tangosta. Takkia ommellessani aloin kiinnittämään ketjua ja silloin huomasin, että se on viisi senttiä liian lyhyt. Myyjä oli ottanut vahingossa väärän pituisen ketjun. Eurokankaaseen on melkein puolen tunnin ajomatka, joten en lähtenyt palauttamaan ketjua. Itseltäni löytyi mustia metalliketjuja. Metalliketju ei ole paras mahdollinen college-takkiin, mutta tähän se sai nyt kelvata. Ensimmäistä kertaa päätin lyhentää vetoketjun sopivan pituiseksi. Yleensä olen vain kääntänyt ylimääräisen pois. En tiedä miten vetoketju oikeaoppisesti lyhennetään, mutta itse käytin niitä työkaluja, mitkä löysin kaapista. Katkasin ylimääräiset metallihampaat pois ja väänsin yläpuolella olevan stopparin pinseteillä auki. Sitten vastaavasti painoin sen pihdeillä kiinni lyhennetyn vetoketjun yläreunaan. Ainakin metalliketjua lyhennettäessä kannattaa käyttää jonkinlaisia suojalaseja. Metallinpalat lentävät aika kovalla voimalla irrotessaan.


Itse kaava oli mielestäni tosi hyvä. Taskut on helpot ja selkeät ommella. En muuttanut kaavassa yhtään mitään. Tyttö, joka on tosi vaativa, tykkäsi heti bomberistaan ja piti sitä useamman päivän samantien. Poika halusi myös oman ja päätin tehdä hänellekin kotoa löytyvistä kankaista. Minulla oli kahta eri harmaata collegea, mitä oli jäänyt housujen ompelemisen jälkeen kauan sitten. Nuo palat riitti juuri ja juuri 128 senttiseen takkiin. Olin piirtänyt jo 134 senttiset kaavat pojalle, mutta tein sitten tuolla pienemmällä koolla hänellekin. Mustia metalliketjuja olen ostanut paljon Marimekon tehtaanmyymälästä. Lyhensin siis pojankin takkiin tuollaisen ketjun, kun nyt lyhentämisen makuun pääsin. Poika oli tosi innostunut siitä, että hänen takkinsa vetoketju aukeaa molemmista päistä. Kaava on kiva, hyvä ja lapsillekin mieluinen, joten siitä vaan kaikki bombereita ompelemaan! Itsekin aion kyllä taas jatkaa, kun ehdin.

Sandman unihaalari Noshin luomupuuvillasta

Joulun jälkeen Noshin verkkokaupassa oli ompelijaa miellyttävä kangas-ale. Pienellä kummipojallani on tammikuussa syntymäpäivä ja päätin tehdä hänelle luomupuuvillaisen unipuvun (kaava löytyy lehdestä ottobre 6/2015). Yksi lapsuuteni suosituimmista kirjoista oli Oiva Paloheimon Tirlittan. Tirlittan kulki unipuku päällään maailmalla, kun ukkonen oli hajoittanut hänen kotinsa ja lennättänyt perheenjäsenet erilleen toisistaan. Tirlittanilla ei ollut unihaalaria, mutta itse olen mieltynyt unihaalareihin juuri tuon Tirlittan-yhteyden myötä.

Tässä unihaalari hieman vanhemman lapsen päällä kokeiltavana. Ottobren ohjeessa on napitushalkio ja sen olen tehnyt aikaisempiin pukuihin. Nyt laitoin vetoketjun, mikä lapsen on helpompi avata ja sulkea. Tein vetoketjulle halkion. Helpompaa olisi ollut leikata etukappale keskeltä auki, mutta tällä kertaa näin.

Unohdin tilata kankaaseen sopivan resorin. Löysin kuitenkin kaapistani joskus Marimekosta ostettua resoria, joka sopi ihan hyvin tähän tarkoitukseen. 

Tyttö halusi kirjoittaa oman kommentin: oli ihana  puku.  

Tilasin kangasta 116 senttiseen pukuun metrin. Mittasin tuon saamani kankaan ennen pesua. Sitä oli 110 senttiä. Loppupaloista sain vielä alushousut ja bokserit koossa 128cm. Se vaati kyllä vähän kekseliäisyyttä, kun kaikki palat piti kuvion takia leikata samaan suuntaan. Boksereita ommellessani aloin taas kerran haaveilemaan peitetikkikoneesta. Ehkä sen joskus vielä tulen hankkimaan.

Tytön alushousujen kuminauha on ostettu SPR:n Kontista (pussillinen 50 senttiä). Nyt olisi taas paikallisesta outletista saanut boksereita puoli-ilmaiseksi, mutta itse tykkään enemmän siitä, että vaatteilla on tarina ja ne on tehty rakkaudella.