 |
| Pappilan puutarhassa Mummin kanssa. |
Oma isoäitini oli syntynyt vuonna 1900. Mummi oli taitava käsityö-ihminen ja hän ompeli paljon. Mummi ompeli vaatteita ja teki vanhoista vaatteista uusia. Meille lapsenlapsilleen hän ompeli myös pussilakanoita. Hiihtolomalla olin vanhempieni luona ja äitini oli heittämässä vanhoja pussilakanoita lumppukeräykseen. Tuossa kassissa oli Mummini ompelema pussilakana, jonka hän oli tehnyt isosiskolleni ehkä juuri 1970/1980-lukujen taitteessa. Pussilakana oli lämmittänyt vuosia siskoani ja se oli aivan ihanan pehmeäksi kulunut. Paikoitellen kangas oli revennytkin. Minulla oli juuri kirjastosta lainassa Mekkotehdas-kirja ja päätin jatkaa pussilakanan elämää pehmeänä kesämekkona. En tiedä saako yhdestäkään kangaskaupasta noin ihanan pehmeää kangasta. Tein pussilakanasta tyttärelleni Mekkotehtaan Alina-mekon.
Yläosaan laitoin tukikankaan, jotta kangas pysyy ehjänä. Olkaimista tuli tosi tukevat tukikankaan avulla. Takakappaleen kuminauhat jäivät hieman liian tiukoiksi, niitä pitää ehkä vähän löysentää. Helman ja helmaröyhelön yhdistävän sauman päälle löytyi vielä vanhaa koristenauhaa. Oma neiti ei kauheasti mekoista tykkää, kun kärrynpyöriä ei oikein voi tehdä mekko päällä. Jospa tämä mekko pääsisi kuitenkin kesän aikana käyttöön.
y
 |
| Mummin kanssa Sahalahden pappilassa 1983. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti